Tänään meillä on vietetty Meganin 12v-synttäreitä ulkoilun ja siankorvien merkeissä. Hetken aikaa Mummo halusi leikkiä pihalla löytyneellä oksanpätkällä ja huomasin että on sillä vielä ihmeen paljon voimaa vetää keppiä, piti ottaa välillä kaksin käsin kiinni kun omat voimat ei riittäneet. :-O

Mummo päätti pitää synttärit ilman kutsuvieraita, mutta tietenkin Otto-poika oli jatkuvasti kyttäämässä osingoille ja pojalle piti järjestää salaa omat yksityiset juhlat suljettujen ovien takana. Otto oli onnesta soikeana kun ymmärsi että juhlathan pidetään hänen kunniakseen ja riehaantui vallattomaan riekkumiseen ja haukahteluun. Juhlapäivänsä kunniaksi Osmo sai tietenkin leikkihetken lisäksi siankorvan. Toisaalla, oikeissa synttäribileissä, kuokkavieraaksi oli saapunut Larde.

Mummo ei tästä kuokkavieraasta liiemmin innostunut. Laraa kun on Mummon mielestä jatkuvasti vahdittava ettei se tee mitään sellaista, mistä pitäisi kovaäänisesti ilmoittaa muulle porukalle että tulkaahan komentamaan. Ja Larastahan on vallan mukavaa kiipeillä sohvan ja nojatuolien selkänojilla ja tarvittaessa hypähtää Mummon nenän eteen varmuuden vuoksi alistumaan. Se ei ymmärrä ettei kymmenen minuutin välein tarvitse käydä Mummon edessä kyyristelemässä ja ilmoittamassa että on ihan vaaraton pikkukoira joka nöyrästi Mummoa tottelee.

Lahjojen (siankorvien) jaon jälkeen Mummolle annettiin omaa rauhaa olohuoneen puolella, sillä Lara on aina innokas vertailemaan kaikenlaisia luita ja korvia muiden kanssa ja juoksisi mielellään vähän väliä tarkistamassa onko Mummo jo syönyt omansa ja onko se kenties isompi kuin hänen omansa.

Kun Mummon herkuttelua ei päässyt seuraamaan, niin Lara tyytyi kyttäämään ikkunassa siankorva suussa josko joku koirakaveri kävelisi ohi ja sille voisi hurjasti murista ja esitellä aarrettaan. Kun kavereita ei näkynyt, niin Lara tyytyi peittelemään korvan peiton alle. Niitähän ei suinkaan kuulu syödä vaan ensin esitellä kaikille läsnäolijoille ja sitten piilottaa se johonkin hyvään talteen seuraavaa esittelykierrosta varten (tässä välissä yleensä Otto-veikka on käynyt korvan pistelemässä jo parempiin suihin jos sitä ei muista ottaa oikeaan talteen).

Synttärisankari ontuu edelleen toista etujalkaansa eikä kaikki aistit ihan pelaa niinkuin nuorena tyttönä. Kuulo on vähintäänkin valikoiva ja ilmeisesti korkeita ääniä Mummo ei enää juurikaan kuule (esim. ilotulitusraketit, vihellykset), mutta normaalin puheen kylläkin kunhan muistaa vähän korottaa ääntä. Hajuaistikaan ei ole enää ihan terässä. Mummon mieltä pidetään virkeänä mm. herkkupalojen etsintäleikillä ja välillä tuntuu ettei se haista yhtään mitään. :-D Näkö pelaa päiväsaikaan ihan hyvin, mutta hämärässä Mummo näkee ilmeisesti huonommin. Mieli on kuitenkin virkeä ja päivittäin Mummo intoutuu vielä laukkaamaan pihalla ja pitää kovaa kuria niin ihmisille kuin eläimillekin. Jopa pahamaineiselle Takku-kissalle. ;-)

Seuraavaksi meillä vietetäänkin Takun 15v-synttäreitä ja äitin kanssa vasta naureskeltiin että tällä menolla meillä on edessä vielä Takun kolmekymppiset. :-D