Näköjään puolen vuoden välein tulee tänne kirjoiteltua.

Tunnuksetkin oli jo kateissa jonkin aikaa kun niin pitkään aikaan en ole tänne kirjoitellut, mutta tänään ne sain ylläpidolta sähköpostilla ja pääsin kirjoittamaan tämän hetkisiä kuulumisia.

Mummukka vietti vähän aikaa sitten 13v-synttäreitä, alla virallinen synttäriposeeraus

Aurinko paistoi silmiin ja turkkikin tippuu kovaa vauhtia pois. Mummo nauttii täysin rinnoin kevättalven aurinkoisista päivistä ja olisi ulkona kaiken aikaa. Synttäripäivän aamunakin se oli herättänyt aamulenkille jo viiden aikaan ja viihtynyt kävelyllään pikkasta vajaa tunnin. Hitaastihan se askeltaa, eli matka tuskin on ollut kummoinen. Tänään viimeeksi taistelin vanhan rouvan kanssa sisälle menosta, kun Hän haluaisi vaan seisoskella pihalla, maistella lunta ja seurailla ohikulkevia ihmisiä. Voin kun olisi omakotitalo missä se olisi mahdollista.

Talon toinen vanhus, Takku-kissa, viettää pääsiäisenä 16v-synttäreitään. Vieläkään en ole uskaltanut sille varata aikaa terveystarkastukseen, vaikka niin päätin tehdä kun se täyttää 10v... Koskaan Takun kanssa ei olla lääkärissä käyty, kohdunpoistokin tapahtui silloisessa naapurissa asuneen eläinlääkärin keittiön pöydällä. Ja sisäkissa kun on, niin ei ole rokotuksetkaan kunnossa. Madotukset toki hoidetaan ajallaan. Mitään ongelmia terveyden suhteen ei ole tähän mennessä ollut, mutta olen meinannut viedä sen tarkastettavaksi kun ikää kuitenkin jo alkaa olla. Taitaa olla turha odottaa että se muuttuisi jotenkin käsiteltävämmäksi kun mitään muutosta ei ole tapahtunut viimeiseen 15 vuoteen. Ainakaan parempaan päin.

Otto-poikaa en vieläkään osaa laskea "vanhukseksi", vaikka tänä vuonna mittariin tuleekin 11v. Mitään aikuistumisen merkkejä ei ole näkyvissä ulkoista miehistymistä lukuun ottamatta. Uskalsin jopa ilmoittaa pojan näyttelyyn..

Jätkä tekee parin tunnin lenkin päivittäin aamulenkin ja päiväkävelyiden lisäksi ja uskon että kävelisi vaikka maailmanääriin kun sattuu saamaan nenäänsä juoksuisen nartun tuoksut. Olen kyllä epäillyt voiko samalla kylällä olla jatkuvasti joku juoksulla, vai riittääkö Otolle pelkkä tieto että tyttöjä voi olla liikkeellä, oli juoksuja tai ei. Lenkkikaveri-Miisaahan se yrittää astua useita kertoja lenkin aikana ja saa joka kerta nenilleen. Eikä opi mitään. Sama juttu kuin Takun kanssa, jota se käy tuuppimassa märällä nenällään ainakin kymmenen kertaa päivässä. Ja aina juoksee ulvoen pois vain mennäkseen kohta uudelleen kokeilemaan josko sitä saisi vähän tuupata. Kertaakaan en ole huomannut Takun sitä kynsien kanssa räpänneen, vaan ihan pelkällä tassulla huitaisee, mutta Otto nyt on niin herkkätunteinen että juoksee ulvoen ympäriinsä vaikkei Takku edes ehtisi osua.

Lara on menossa seuraneidiksi Oton näyttelyyn ja myöhemmin keväällä sitten Lahden inttinäyttelyyn. Uusimmat kuvat on Larasta ja laitan niitä tähän täytteeksi. Aurinkoisen päivän kohdalle sattuessa kuvaan muutakin porukkaa ja toivottavasti paremmin tuloksin.

Larden meikatut silmät:

Juoksemista millon minkäkin perässä:

"Mari-kummi" laittoi käden taskuun, mikä ihan varmasti tarkoittaa makupaloja:

Laran Ato-serkku, jonka ansioista Lara leikkii vain isojen ja mahdollisimman kovaäänisten koirien kanssa. Ja kuvittelee että kaikki rotikat on Laran parhaita kavereita.